sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Ovien kauneus





Nämä ovet ovat samaiselta Kasbah de Oudaias –linnakealueelta ja suorastaan hurmasivat väreillään ja koristeluillaan. Värien runsaus täällä Marokossa saa tällaisen väriholistin suorastaan ilahtumaan ja inspiroitumaan. Suomessa kun jo kaikenmaailman säädökset ja lait määräävät minkä värinen talo esimerkiksi saa olla ja siellähän et ihan mitä tahansa saa mennä kotiisi sutimaan tai nikkaroimaan ilman lupia, eikä välttämättä edes lupaakaan heru joka idealle. Puhumattakaan byrokratian hitaudesta ja kalleudesta....
Ja täällä näkee näitä persoonallisia koteja ja ratkaisuja joka puolella, välillä hieman erikoisiakin viritelmiä ja hieman vinksinvonksin mutta sehän luo vain sitä kodikasta tunnelmaa ja herättää mielenkiinnon. Ainakin minä tykkään enemmän vähän sellaisista elämää nähneistä ja kolhuja saaneista taloista/kodeista kuin viimeisen päälle moderneista ja rempatuista.


lauantai 12. heinäkuuta 2014

Päiväreissu Rabatiin

Teimme yhden  päivän pikavisiitin Rabatiin junalla, ohjelmassa oli pakollinen asioiden hoito, vierailu Suomen suurlähetystöön ja loppuaika lorvailtiin kaupungilla ilman sen kummempia suunnitelmia.
Matkustaminen Marokossa on ihan hullun halpaa verrattuna Suomeen, käytitpä sitten matkustusvälineenä junaa, bussia, taksia jne. Junalippu Casablancasta Rabattiin maksoi muistaakseni n.3,5€ ja matka kesti tunnin verran. Junakin oli suhteellisen moderni, mitä nyt vähän kulahtanut sisustukseltaan verrattuna Suomi-versioon, mutta eipä tuo menoa haitannut.
Kaupunki oli virkistävä poikkeus Casablancan kaaoksen jälkeen. Kaupungin keskusta vaikutti suhteellisen siistillä, viihtyisältä ja hyvin organisoidulta, poliiseja näkyi siellä täällä ja paikat oli kuin paraatikunnossa. Syynä tähän on kuningaallinen palatsi, mutta tunnelma muuttui perinteisemmäksi Marokkolais-meiningiksi heti mitä kauemmaksi kaupungin keskustasta mentiin.
Kävimme pyörähtämässä Medinassa, mitkä yleensä tuppaavat olemaan melkoisia turistirysiä ja samat tuotteet näkyvät myynnissä olitpa sitten missä kaupungissa hyvänsä. Ei oikein uppoa meikäläiseen niin tavarat kuin markkinahumukaan. Tämä vaikutti paljon leppoisammalta paikalta verrattuina muihin missä olen käynyt. Kävimme ostamassa syötävää ja suuntasimme kohti meren rantaa evästämään. Matkalla piipahdimme Kasbah de Oudaias –linnakealueelle, missä oli ihan mielettömän hyvin hoidettu puutarha kissoineen, joita vilisti siellä täällä. Näitä vapaana käyskenteleviä kissoja on täällä ihan loputtomasti, jos asuisin täällä pysyvästi olisin varmasti se hullu kissaleidi, joka yrittää pelastaa jokaikisen reppanan kadulta hortoilemasta ja kuluttaisin koko maallisen mammonani niiden ruokkimiseen ja hengissä pitämiseen.
 Tykkään ihan älyttömästi näistä koristelluista rakennuksista pienine yksityiskohtineen, mitä enemmän sen paree.
Puutarha suorastaan kukoisti ja oli viimeisen päälle laitettu. Paikalla oli muitakin turisteja ja paikallisia ihastelemassa kukkaloitoa ja rakennuksia, mm. bussilastillinen japanilaisia joita tuntuu aina löytyvän joka kolkasta sama minne eksyy.
Tämä reppana oli sairas, köhisi ja aivasti koko ajan. Tuo takana oleva vempain jäi mysteeriksi, mikä lie.
Näitä koristeellisia kaakeleita näkyy joka puolella erilaisilla kuvioilla ja väreillä höystettynä niin ihmisten kodeissa kuin julkisissa rakennuksissa.



maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kusudama kukkaset

Näitä oli turkasen hidas taitella. Muuten olisin halunnut tehdä niistä kunnon kimpun, mutta kärsivällisyys ei riittänyt. Ehkä jatkan joku toinen päivä. Kusudama kukkasista saa kyllä aika näyttävän näkösen koristuksen tehtyä, jos vain jaksaa taitella niitä paljon. Voisi näyttää ihan kivalta hääkimppunakin, jos laittaisi niille jonkun varren ja koristelisi nätiksi. Laitoin näihin vain koristeeksi keskelle tuollaiset kukkanapit, sopi ihan kivasti väreihin.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Sukellus kanojen sielunelämään

Tämä kuva saa minut joka kerta hyvälle tuulelle kun satun vain vilkaisemaankin sitä. Voi noita hellyttäviä tipusten takapuolia, siinä on söpöyttä kerrakseen! Ja tuota uteliasta luonteenlaatua, joka paikkaan pitää olla änkeämässä ja hankaluuksia etsimässä.
Täytyy tunnustaa, että kanatietämykseni oli ihan nollissa ennen kuin pääsin tutustumaan näihin tipusiin ja seuraamaan niiden toilailuja ihan livenä. Joskus hamassa lapsuudessa meillä oli Kaisan kanssa molemmilla omat lemmikkiankat, jotka sitten mystisesti hävisivät syksyn tullen ja löytyivät soppalautaselta yhtenä iltana. Nämä ankat olivat meillä saaressa mökillä mukana koko kesän, kävivät välillä lokkien seassa uimassa meressä ja vaappuivat takaisin mökin liepeille meidän seuraan. Siitä lähtien olen halunnut ankkoja, mutta silloin en vielä tiennytkään miten hauskoja olentoja  kanat ovatkaan.
 Olin tähän asti pitänyt kanoja sangen tylsinä olentoina, mutta näiden tyyppien kanssa kyllä aika ei käy pitkäksi! Ja nyt tiedän mistä tulee sanonta "mennä kuin päätön kana".=) Välillä viiletetään pitkin terassia tuhatta ja sataa, oikaistaan mutkat suoriksi ja esitetään sangen uhkarohkeita hyppyjä. Välillä ängetään syliin loikoilemaan ja torkkumaan, mutta voi sitä kinastelun määrää. Välillä nahistellaan paikoista, välillä herkuista. Tuntuvat olevan mustasukkaisia toisilleen koko ajan, ihan kuin pikkulapset kinastelemassa leluista ja huomiosta.


torstai 11. heinäkuuta 2013

Life can change

Olemme mukana Life can change-kampanjassa, joka huipentuu 16.3 livemyyntitapahtumaan täällä Helsingissä tehtaankatu 16:ssa. Kun tilaat nettikaupastamme www.sysimetsa.com tai käyt ostoksilla kivijalkakaupassamme Sysimetsä Shopissa, Eerikinkatu 15-17 16.3 mennessä ja lausut taikasanan " HoboDogi" kassalla, niin lahjoitamme kampanjaan 20% ostosten summasta!
Löydät meidät myös sunnuntaina itse tapahtumasta myymästä tuotteitamme klo 10-16, tervetuloa auttamaan hylättyjä eläimiä! 
Rescuepoika Tarmo leivontapuuhissa.
 Toinen rescuespoika Sulo avustamassa kuvaushommissa.



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...