perjantai 28. syyskuuta 2012

Lomailua Turkissa

Tuli vietettyä taas parisen viikkoa Ankarassa. Tällä kertaa asustelin Batikent nimisellä alueella erään mamman alivuokralaisena. Mamma asusteli yläkerrassa ja oli vuokrannut alakerran, ns. kellariasunnon. Molemmilla oma sisäänkäynti. Tosin mamma huuteli vähän väliä rappujen yläpäässä ja pyyteli syömään/juomaan mitä milloinkin. Turkkilaiset ovat niin sosiaalista porukkaa, että siinä tällaista juroa jöröttäjää välillä hirvittää. Aina ei olisi jaksanut mennä, mutta kun ei osaa turkkia sanaakaan, että olisi voinut kieltäytyä, niin pakkohan se oli. Mamma taasen ei puhunut sanaakaan englantia. Pienoinen kielimuuri siis :)

 Ensimmäisenä aamuna sain heti kutsun aamupalalle ja siinä oli pakko syödä vähän yhtä sun toista kun en kehdannut/osannut sanoa, että en niin hirveesti olisi kaikesta välittänyt. Hätäpäissäni vetäisin kolme kuppia teetäkin, vaikka ei sekään suosikkeihin kuulu. Kahdessa viikossa oppii kyllä tykkäämään teestä kun sitä juodaan joka paikassa ihan litratolkulla. Mamma soitteli ympäri kyliä tutuillensa ja kertoi, että syö aamupalaa suomalaisen vieraan seurassa. Välillä luuria lyötiin munkin korvaan ja jouduin juttelemaan ties kenen kanssa. Voi taivas!
 Tämä mamma oli todella mukava tapaus. Eronnut, mies oli vain eräänä päivänä häipynyt ilman mitään selitystä. Asusteli kaksin lintunsa kanssa. Naapurit ihan jumalattoman uteliasta porukkaa. Aina kun join mamman kanssa cayta puutarhassa niin aidan reunalle ilmestyi joku roikkumaan ja kyselemään kaikkea. 
Yhden illan muistan varmaan ikuisesti. Se oli jotenkin niin koominen ja hauska. Kutsu kävi taas tulla juomaan cayta puutarhaan. Kun menin sinne niin siellä oli jo kourallinen mammoja istuskelemassa. Televisiokin raahattiin puutarhaan. Ukkonen jyrisi ja vettä satoi. Siinä sitä sitten istuttiin sateenvarjon alla katselemassa turkkilaista saippuasarjaa ja juomassa teetä. Koko ajan nauratti niin paljon etten tienny miten päin olisin ollut :) Kaiken kruunasi huivipäinen mummo joka luki keittiössä kahvinpuruista ennustuksia tulevaisuudesta kaikille halukkaille...
 Toinen ikimuistoinen ilta oli kun alkuasukkaat päättivät tulla yllätysvierailulle. Eräänä iltana oveen koputettiin ja sisään marssi seitsemän turkkia päpättävää alkuasukasta ruokakippojen kanssa plus yksi polvenkorkuinen kauhukakara. Kävivät vielä kutsumassa yläkerran mamman kööreineen paikalle. Siitä ei pidot enää parane.  Jestas että ne jaksaa puhua! Mistään en mitään taas ymmärtänyt, mutta oman nimeni tunnistin kun se noin 100 kertaa illan aikana mainittiin :) Ehkä parempikin etten tajunnut mistä juoruiltiin :)
Alkuasukkailla tuntuu olevan se luulo, että jos sama asia jauhetaan kymmeneen kertaan niin yks kaks alan ymmärtämään turkkia kuin vettä vaan ja tajuan mitä mulle puhutaan :)
Yksi mammoista ei voinut käsittää etten syö lihaa. Hoki vain koko ajan että "syö lihaa, syö lihaa". Aika rasittavaa. Samainen mamma yritti saada polttamaan vielä tupakkiakin. Teki mahtipontisia eleitä käsillä miten buenoa se polttaminen on. Kauhukakaralla oli kaksi missiota illan aikana. Joko päästä nipistämään mua taikka lyömään. Jos kielsi alkoi hirvee huuto. Ole siinä sitten ihan rennosti kun koko ajan saa väistellä iskuja. Ajattelin ettei ne lähde ikinä pois :)
Naapuri mamman kissa, jolla oli toinen silmä keltainen ja toinen sininen

2 kommenttia:

  1. Mitäh?!
    Minulle tuli sellainen olo, että näen varmaan unta... Tämä oli niin erikoinen postaus.
    :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai millä lailla erikoinen? :)

      Varsinkin alkuasukkaiden kyläilyn aikana toivoin, että kaikki olisi ollut vaan unta kun tyypit vaan puhuu ja puhuu ja puhuu....ja meikä oli pihalla kuin lumiukko :)

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...