lauantai 28. kesäkuuta 2014

Sukellus kanojen sielunelämään

Tämä kuva saa minut joka kerta hyvälle tuulelle kun satun vain vilkaisemaankin sitä. Voi noita hellyttäviä tipusten takapuolia, siinä on söpöyttä kerrakseen! Ja tuota uteliasta luonteenlaatua, joka paikkaan pitää olla änkeämässä ja hankaluuksia etsimässä.
Täytyy tunnustaa, että kanatietämykseni oli ihan nollissa ennen kuin pääsin tutustumaan näihin tipusiin ja seuraamaan niiden toilailuja ihan livenä. Joskus hamassa lapsuudessa meillä oli Kaisan kanssa molemmilla omat lemmikkiankat, jotka sitten mystisesti hävisivät syksyn tullen ja löytyivät soppalautaselta yhtenä iltana. Nämä ankat olivat meillä saaressa mökillä mukana koko kesän, kävivät välillä lokkien seassa uimassa meressä ja vaappuivat takaisin mökin liepeille meidän seuraan. Siitä lähtien olen halunnut ankkoja, mutta silloin en vielä tiennytkään miten hauskoja olentoja  kanat ovatkaan.
 Olin tähän asti pitänyt kanoja sangen tylsinä olentoina, mutta näiden tyyppien kanssa kyllä aika ei käy pitkäksi! Ja nyt tiedän mistä tulee sanonta "mennä kuin päätön kana".=) Välillä viiletetään pitkin terassia tuhatta ja sataa, oikaistaan mutkat suoriksi ja esitetään sangen uhkarohkeita hyppyjä. Välillä ängetään syliin loikoilemaan ja torkkumaan, mutta voi sitä kinastelun määrää. Välillä nahistellaan paikoista, välillä herkuista. Tuntuvat olevan mustasukkaisia toisilleen koko ajan, ihan kuin pikkulapset kinastelemassa leluista ja huomiosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...